Jospa aina ois Joulu...

Myonnan, olen yksi niista ihmisista, jotka stressaavat Joulusta. Taitaa olla meidan perheen perinteita. Yksi parhaimmista (uskokaa tai alkaa) muistoistani lapsuuden Jouluistani on se, etta Jouluaaton aamuna aitini oli niin vasynyt siita kaikesta puunaamisesta, etta melkein puortyi joka Joulu ratti kadessa kylpyhuoneen lattialle. Ihanaa, etta aiti valitti! Muistan, etta joka Joulu aamu meilla on ollut aina asunto taynna pesuaineen-, appelsiinin-, riisipuuron ja joulukuusen tuoksua. Kylmat matot oli tuotu sisalle ja tv-poydan paalla lasisessa kulhossa pahkioita ja rusinoitaTanja, Niina ja mina olemme aina saaneet herata enkelikellon soittoon. Isan pitaa kiertaa joka jouluaatto perinteinen puunhalaus kavely Kulkin suvun metsassa. Siivous on ollut aina lahes pakkomielle mummulleni, aidilleni ja nyt minulle. Siskoni ovat taitaneet peria taman saman "pakkomielteen" sukuni naisiltani. Lehtien mielipidepalstoilta saa usein lukea, etta ei se siivous vaan se tunnelma. Potya. Asuntoni pitaa kiiltaa 24. joulukuuta.

Tana vuonna tosin tekee tiukkaa aikataulun suhteen. Olen tehnyt viimeisen viikon verran toita 15 tuntia paivassa. Taman paivan tuntimaara on sama. Hirvea stressi. Jaakaappi on puunattu ja isoimmat asiat kuurattu, mutta taman paivainen muutaman tunnin kuuraus on viela tekematta. Voi ei. Toissa pitaisi olla kello 21:00 saakka. Paniikki iski paalle, ja soitin henkilolle, jonka pitaisi olla yovuorossa minun jalkeeni ja pyysin kiltisti josko han voisi ystavallisesti tulla tuntia ennen toihin. Minun pitaa paasta siivoomaan! Tama tarkottaa myos sita, etta huomenna minun pitaa tulla tuntia aikaisemmin toihin. Toivottavasti heraan ajoissa ja tajuissani kylpyhuoneen lattialta. Oma aitini olisi ylpea minusta. Ei omena kauas puusta putoa.

Toivottavasti pukki tuo tana Jouluna siivoojaan. Tai eihan sen tyon jalki olisi koskaan verrattavissa min.....