Oggi è oggi, e domani etc :)

Tjeijan. Lueskelin juuri tassa Tanja siskoltani saadun mailin ja huomasin samalla etten ole paivittanyt palikkakielisuomi-blogiani pitkaan aikaan. Eipa silti tassa ole hirveesti kerrottavaa...hmm. Tammikuu(kin) on hurahtanut toissa tai kotona (siivoten) ...tai sohvalla maaten. Eipa silti, on tullut harrastettua aika tavalla (vale!) tuota liikkumistakin. Vaikkei Italiassa kinkkua syodakkaan Juolun aikana niin vaaka ainakin kertoi, etta jotain on sita tullut suusta alas ahdettua kuitenkin. Pinaatinlehdet ovat ah niin ihania.

Tanaan selvisi myos minka vuoksi siskoni Niina ei ole saanut saastettya rahaa tanne tuloon. Kaikki on manny uuden mesen hankintaan. Aha! Toivottavasti se kestaa myos Italiaan ajamisen. No toisaalta ajatellen, uuden auton hankkiminen oli ihan oikea juttu tehda. Lainasin viime kesana Niinan "ihan uutta toyotaa", enka ole koskaan pelannyt ajamista niin paljoa. -Pleikkaristeissoni (Alen uusi lempinimi) sanoi uutisia vaihdettaessa puhelimessa, etta nyt meillakin on sitten seisoo mersu pihassa; Han ei ollut viela kuulut tiivistelmaa meidan sinisesta mesenaatista/mesesta etc, joka todellakin seisoi meidan pihassa. Ihme kun kaynnistyi sille viimeiselle matkalle.

Tassa kuussa mulla on vain mahtavat nelja vapaa paivaa. Tyomaara vaan kasaantuu koko ajan, koska pomoni sattui pamahtamaan raskaaksi ja taalla sita vaan hoidellaan hanenkin hommiansa (samalla palkalla). Mutta tanaan otetaan lunkisti. Ulkona sataa vetta, kuin Esterin ...pers...ta. Tanaan olenkin vain surffaillut netissa. Olen koukussa youtube-sivuun ja varsinkin idolsseihin niin kyseinen sivu pitaa minutkin karryilla siita, mita Suomessa tapahtuu. - Tenavatahti ika on siskoillani ohi ja isankin manageri-haaveet on vaihtunut (toivottavasti) johonkin muuhun, mutta olen kylla sita mielta, etta idolsseissa ne vois yrittaa!

Meidan kaverusten kuppikunta sai lisaysta viime viikon perjantai aamulla, kun piccolo Jun (puhdas) syntyi. Valllan ruttuinen puoliksi italialainen ja puoliksi japanilainen poika painoi lahes nelja kiloa. Suloinen nyt kaksi vuotias Ryu (lohikaarme) sai pikkuveljen. Poyristettavaa oli se, etta aiti ja poika ajettiin(?) sairaalasta pois jo sunnuntai aamulla. Petipaikkojen puutteessa kai? Nooh...maassa maan tavalla. Omalla poikakaverillakin sattuu olemaan paalla tallainen pitkakestoinen vauvakuume. Ehka tarvitsisi alkaa yrittamaan; Han nimittain lupasi lopettaa tupakinpolton (sisalla) jos... Siihen samaan han lisasi, etta vain pojat ovat tervetulleita, koska han olisi liian mustasukkainen pojista. Tytot han kuulma tyontaisi takaisin. Hmm, ei ole poika tainnut tajuta, etta Kulkin suvun geenit taitaa tehda tepposet hanellekkin.

Hirvittava koti-ikava. Yleensa tulen aina tammi-helmikuun aikana kotona kaymaan. Talla kertaa voi kayda vahan heikosti, koska mita luultavammin tulen kirjoittamaan uuden tyosopimuksen helmikuun alussa. Mutta periaatteenani on uskoa asioihin, vasta kun naan ne edessani, joten mikaan ei ole viela varmaa. Ja sitapaitsi, harkitsen vakavasti mahdollisuutta tulevan kesan urasta mansikkatrokarina... ei omena kauas puusta putoa.