"Desperate housewife"

Jaahas sunnuntaita vietetään näin perinteitä kunnioittaen töissä ja pullat on jo melkein uunissa tämän päivän osalta. “Omaksi riemukseni” ja kaikkien ihmisten, jotka olen blogissani maininnut, kauhuksi huomasin tänään, että blogini löytää myös googlesta, kun laittaa hakusanaksi esim. sanan Kulkki. Jee. En sitten ymmärrä miten tälläinen pieni yksityiskohta on voinut paeta pieniltä aivoiltani. Kiitos Elina kuitenkin spostistasi. Hienoa, kun sukulaiset muistaa! Pohdein blogin jättämistä nettiin julkiseksi luettavaksi tovin ja päätin sen sinne jättää. Näinhän ei ketään ei voi enää minua siitä syyttää, etten vastaa enää maileihin, kun olen koko elämäni tänne nettiin reväyttänyt luettavaksi. Sensuuri tulee puremaan tosin eri tavalla mitä aikaisemmin.

Uutisia tältä viikolta. Olen siis viettänyt noin 14 tuntia per päivä töissä. Ensimmäinen päivä maaliskuuta pitäisi aloittaa vakituisesti. Olemme myös vaihtaneet asuntoa. Lue: halvempi vuokra. Tulen kyllä joutumaan viettää vähintään yhden tunnin bussissa saapuessani keskustaan. Itse asunto ei ole kaukana, mutta ainut bussi joka siltä suunnalta lähtee, tekee aika lenkin. Onneksi olen tuota bussissa istumista jo pienenä harjoitellut. Naurettiin muutama päivä sitten Alessandron kanssa kuvailuani entisistä koulumatkoistani. Tarpomista yli kaulan ulottuvassa lumikinoksessa vähintään kilometrin verran pienen taskulampun kera. Tuuli vaan viuhu korvissa ja sudet (siltä ne ainakin kuullosti) ulvoivat nurkissa.
Positiivista tässä viikossa on ollut se, että vihdoinkin meillä on asunto parvekkeella. Luksustaluksusta! Voin siis sulkea Alessandron sinne tupakille, ettei sen “tarvitse” enää sisällä tuprutella. Luksusta tassa "lukaalissa" on myos se, etta se sijaitsee kolmannessa kerroksessa ja etta oven vahvistuksena on sellainen sen sisalle rakennettu metallilevy: murtovarkaiden on siis paljon vaikeampi paasta sisalle. Ihana asia on myoskin se, etta siina huomattavasti vahemman nelioita. Joidenkin mielesta tama voi olla myos negatiivista, mutta tosi-asiahan on se, etta taalla kaytetaan kenkia sisalla, joten lattiat joutuu imuroimaan ja pesemaan ainakin kaksi kertaa viikossa. Siivoomista riittaa jo muutenkin ihan tarpeeksi; Vesi on niin kovaa Rooman seudulla, etta joka ainut vaatekappale on silitettava. Mukava asia on myoskin se, etta siina asunnon vieressa on TORI. Hehhehehee...- Vahemman luksusta onkin sitten ollut se, etta kun on talla viikolla lahtenyt kuudelta aamulla kotoa ja tullut takaisin yhdeksan aikaan, jaksamista on pitanyt viela loytaa muuttokuorman valmistamiseen. Ah, ei ole mitaan ihanampaa, kuin pesta muutama koneellinen verhoja ym. mielenkiintoista ja viela silittaa ja pakata ne tyopaivan jalkeen. Mutta naimpahan minulla sitten on uusi tyopaikka (sopimus on solmittu ja paikka vaikuttaa ainakin viela mielenkiintoiselta), uusi titteli (sales manager) ja uusi asunto (joka vaikuttaa ainakin viela sopivan pienelta). Saas naha mite kay, juu jollei muute ni site ainaki tuun harmanpurreenjonsoki trokariks.