“Il più formidabile nemico dei finlandesi è la malinconia, l’introversione, una sconfinata apatia. Un senso di gravezza aleggia su questo popolo sfortunato, tenendolo da migliaia di anni sotto il suo giogo, tingendone lo spirito di cupa seriosità. Ma i finlandesi sono al tempo stesso un popolo combattivo. Non cedono mai.” A. Paasilinna.

Vihdoinkin kaksi päivää vapaata putkeen ja sen kyllä huomaa. Aivoilleni on suotu aivan liian monta vapaata tuntia ajatella. Viime tuntejen kuluessa sitä on tullut mietittyä paljonkin omaa tapaani elää. Ja olen tullut tulokseen, että se kulkee korkeintaan kolmen vuoden sykleissä. Kolme vuotta kulunut ja haluan, että vanhat asiat kehittäytyvät eteenpäin tai niiden tilalle on hankittava uusia asioita. 27 vuotta vanha rolling stone. Joskus toivon, etten olisi koskaan lähtenyt katsomaan maailmaa; Elämältä tulisi kai haluttua vähemmän asioita? Mitä enemmän on tullut koettua tai nähtyä, sitä enemmän sydän halajaa?

Viimeiset kaksi päivää olen viettänyt Perugina rajalla en suinkaan syömässä suklaata, vaan lukemassa erään tuttuni kirjoittamaa kirjaa. Mielenkiintoinen kokemus. Lukea jonkun tuntemansa ihmisen kirjoittama kirja. On jännittä huomata arvioinsa omaa mahdollisuutta siitä, kuinka paljon kirjoitetuista asioista perustuvat tosi-elämään ja kuinka paljon niiden haluaisi perustuvan kirjoittajan elämään. Haaveenani on aina ollut kirjoittaa kirja; Katja’s story. Ehkä kuitenkin lyhyt tarinoiden kirjoittaminen olisi omiaan minulle. Elämä menee aina eteenpäin vain hetkittäin pysähtyäkseen muutamiksi päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi joiden aikana ei tapahdu mitään.