Happy birthday to me….ma sono vecchia o no?

Olenko vanha? Näin ikäni kannalta on aivan mahtavaa asua Italiassa, koska 28-vuotiaana olen täällä vielä nuori. Pää ei hajoa, kun ei ole mitään ympäristön aiheuttamia paineita. Täällä ei vielä pidä omistaa omakotitaloa, kahta autoa, väh. kahta lasta ja kolmea kissaa näin melkein kolmekymppisenä. IHANAA. Toisaalta oman suomalaisen pääni sisällä nämä ajatukset liikkuvat aina silloin tällöin; Viime vuonna itkin ja raivosin pää punaisena sitä, että opiskelut on kesken, ei ole työpaikkaa, ei lapsia ja asuntokin on aivan pers...stä. Ulkopuoleisen mielestä tämä olisi ollut varmaan aika koomista. Kaikki meni rauhallisesti siihen saakka, kun Alessandro tuli ruusupuskan kanssa kotiin; Nähtyäni kukat, heitin kimpun vihaisesti maahan ja aloin itkemään/huutamaan. Hmm. Moni asia on muuttunut viime vuodesta. Ainakin toivottavasti. Juteltuani viimeksi hyvän kaverini Simonen kanssa Teveren rannalla, olimme samaa mieltä yhdestä asiasta; Suomessa aikuistutaan aivan liian nopeasti. En tiedä, kuinka paljon tästä aikuistumisprosessista on ”systeemin” sanelemaa, mutta yksi Italiassa arvostamistani asioista on se, että täällä nuoret saavat olla nuoria. Omasta mielestäni varhain kotoa poismuutto VOI pilata useitakin asioita esim. asettaa liikaa paineita omalle tulevalle ihmissuhteelle puhumatta niistä paineista mitä se voi tulevaisuudessa aiheuttaa omalle itsellesi. Omasta kumppanista on saatava kaikki mehut irti, koska omakuva, kuva vanhemmista ja vanhemmuudesta ei ole vielä täysin kehittynyt. Onko mm. Suositeltavaa, että nykypäivänä 20-vuotiaat nuoret muuttavat asumaan yksin tai sitten perustavat perheen verorahoilla? Itsenäisyys versus perhe-arvot? Mutta mikäpäs täällä auringossa kellitellessä on...hehehe. IHANAA OLLA NUORI!