Teenkö oikein “tuomitessani” ihmisiä heidän musiikkimakunsa perusteella? Ystävät ja tuttavat, jotka astuvat asuntoomme huomaavat varmasti ensimmäiseksi joka paikassa olevat cd:ni. Makuuhuoneessa, keittiössä, olohuoneessa, vessassa. Cd levy pinoja. Jokaiselle hetkelle, jokaiselle muistolle, jokaiselle tilanteelle löytyy aina sille sopiva sävel. Viime vuosien aikana viettänyt tunteja viikosta musiikkihistorian parissa; Aina löytyy jotain uutta. Poikaystäväni on alkanut huomata minussa jotain outoa (liekö niin harvinainen asia ?); Soittamani kappaleet näyttävät, jonkin ihmeen vuoksi, tulemaan ns. listahiteiksi muutamien kuukausien kuluttua siitä, kun olen alkanut niitä aktiivisesti soittamaan. Selitys tähän voisi tietysti olla, että naapurimme mummo työskentelee pimeästi jonkinsortin radiokanavan dj:nä? Muutama päivä sitten luin eräästä aikakauslehdestä naisesta joka ennustaa muotia työkseen. Voisiko siis myös musiikkia ennustaa?
You reached for the secret too soon, you cried for the moon.
Shine on you crazy diamond.
Threatened by shadows at night, and exposed in the light.
Shine on you crazy diamond.
Well you wore out your welcome with random precision,
rode on the steel breeze.
Come on you raver, you seer of visions, come on you painter,
you piper, you prisoner, and shine!
Shine on you Crazy Diamond - Pink Floyd
Per quelli che si sentono soffocati dalla lingua finlandese: www.outofhere.org
0 kommenttia:
Lähetä kommentti